Opinnäytetyön tekeminen on opiskelijalle monella tavalla merkityksellinen ajanjakso: parhaimmillaan tutkinto-opiskelun huipennus, ammatillisen itsetunnon vahvistaja ja kokonaisvaltainen voimaannuttaja – tai pahimmillaan turhauttava este valmistumisen tiellä, pohjattoman ja kokonaisvaltaisen ahdistuksen lähde, jopa loppuun palamisen syy. Miten siis ohjata opinnäytetyötä ”onnistuneesti”? Mikä onnistunutta opinnäytetyön ohjausta lopulta määrittää?
Opinnäytetyö tavoitteet saavuttavana projektina
Kuten missä tahansa toiminnassa, myös ohjauksessa onnistuneisuutta voidaan mitata tavoitteiden saavuttamisen kautta. Korkeakoulujen rahoitusmallin näkökulmasta meitä kannustetaan ”tuottamaan” mahdollisimman paljon tutkintoja tavoiteajassa. Onko ohjauksessa siis keskeisintä saada mahdollisimman moni ohjattavista ”prosessista läpi” asianmukaisessa aikataulussa, ja jos on, miten tähän kannattaisi pyrkiä?
Tuskin ainakaan vaatimustasoa laskemalla; onhan myös laatunäkökulma keskeinen. Valmiin opinnäytetyön tulee täyttää tietyt kriteerit ja opiskelijalla on oltava valmistuessaan tutkinnon mukainen asiantuntemus. Tähän liittyen myös opinnäytetyöllä on omat pedagogiset tavoitteensa. Ja samalla kuitenkin opinnäytetyö on lopulta tekijänsä eli opiskelijan suoritus, joten myös ohjattavan omat tavoitteet ja käytettävissä olevat resurssit raamittavat vahvasti projektia.
Opinnäytetyön ohjaajan onkin työssään pyrittävä huomioimaan ja sovittamaan yhteen niin työnantajansa eli korkeakoulun kuin ohjattavan intressit. Unohtaa ei sovi myöskään projektiin tyypillisesti osallistuvaa kolmatta osapuolta, opinnäytetyön toimeksiantajaa, jolla niin ikään on omat toiveensa opinnäytetyölle.
Opinnäytetyö kokemuksellisena prosessina
Onko ohjaus onnistunutta, jos opinnäytetyö on laadukas ja valmistuu tavoiteajassa, mutta ohjattava on itse prosessiin tyytymätön tai voi huonosti sen aikana? Tulisiko onnistuneisuuden mittana siis käyttää myös ohjattavan subjektiivista kokemusta prosessista: miltä ohjaus ja opinnäytetyöskentely hänestä tuntuu?
Kokemuksiin vaikuttavat vahvasti odotukset: kokemuksemme on positiivinen, mikäli odotuksemme täyttyvät tai ylittyvät, kun taas niiden alittuminen aiheuttaa pettymyksen tunteita. Tutkimusten (esim. 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9) mukaan opiskelijat odottavat opinnäytetyön ohjaajaltaan melkoisesti: mm. sisällöllistä asiantuntemusta ja rakentavaa palautetta, tukea hyvinkin käytännöllisiin asioihin, kuten tiedonhakuun ja ajanhallintaan, sekä myös emotionaalista tukea ja henkilökohtaista suhdetta. Ohjaajan halutaan olevan ystävällinen ja helposti saatavilla, rohkaiseva mutta tarvittaessa kuitenkin tiukka, sekä olevan aidosti kiinnostunut ohjattavasta, realistinen omissa odotuksissaan sekä ymmärtävän ohjattavan kokemia haasteita.
Vaateet voivat tuntua ohjaajasta kovilta, liiallisiltakin, ja ohjaajan ja opiskelijan odotukset ja oletukset kummankin osapuolen vastuista ja oikeuksista voivatkin olla varsin ristiriitaiset. Ohjaaja tyypillisesti keskittyy opinnäytetyöskentelyssä akateemisiin puoliin ja saattaa nähdä sen yhtenä suorituksena muiden joukossa osana opiskelijan tutkintoa tai akateemista uraa. Tekijälleen opinnäytetyö voi puolestaan olla päivittäin läsnä oleva, ammatillisen identiteetin kannalta merkityksellinen ja jopa koko olemista jäsentävä projekti.
Ohjaussuhde tasa-arvoisena yhteistyönä
Opinnäytetyön ohjauksesta voidaan puhua myös ohjaussuhteena, ja tästä näkökulmasta onnistuminen onkin jo varsin monimutkaista, sillä ihmissuhteet ovat aina ns. kahden kauppa ja niiden onnistuneisuus latautunut ja hankalasti määriteltävä määre.
Opinnäytetyössä on kyse pelkän ”raportin” sijaan paljon kokonaisvaltaisesta prosessista, ja tämä ohjaajan on tärkeää saada kirkastettua ohjattavan lisäksi myös itselleen. Vaikka onkin tärkeää, ettei ohjaajan rooli ja sen tehtäväkenttä vääristy, ei opinnäytetyöskentelyn emotionaalista, inhimillistä puolta tule myöskään sivuuttaa, sillä se kuuluu ja vaikuttaa väistämättä prosessiin.
Hyvää ohjaussuhdetta voisi kuitenkin kuvata luottamukselliseksi, kehittyväksi ja tukea tarjoavaksi suhteeksi, jossa opiskelija ja ohjaaja jakavat (tutkimukselliset) intressit ja ohjaaja tarjoaa neuvoja vähentämättä kuitenkaan opiskelijan roolia opinnäytetyöstään vastaavana ja päättävänä tahona. Kyse on eräänlaisesta työtoveruudesta, jonka lähtökohtana ovat yhteinen tavoite (eli valmis opinnäytetyö) sekä ohjaajan ja ohjattavan tasa-arvoinen, mutta roolitettu kumppanuus. Osapuolten tulee siis kohdata toisensa erilaisista rooleistaan huolimatta nimenomaan itsenäisinä, tasa-arvoisina kumppaneina, eikä ohjaamista tule mieltää passiivisen tai vähintäänkin tietämättömän tahon, opiskelijan, saattamisena ”oikeaan” suuntaan vaan ohjaajan ja opiskelijan yhteisenä toimintana, joka kohdistuu opinnäytetyöhön.
Oleellista on molemminpuolinen hyvinvointi ohjaussuhteessa. Ohjauksen tulisi tapahtua emotionaalisesti turvallisessa ilmapiirissä, jossa kumpikin osapuoli kokee olevansa arvostettu sekä tulevansa kuulluksi ja hyväksytyksi; tämä rakentaa luottamusta, joka on välttämätöntä opinnäytetyöhön kuuluvalle omien ajatusten esittelemiselle ja alistamiselle kommentoitavaksi. Ohjaajan kiinnostus osoittaa opiskelijalle arvostusta ja sitä, että tämän opinnäytetyöskentely on merkityksellistä myös jollekulle muulle kuin tekijälle itselleen, mikä vaikuttaa keskeisesti opiskelijan motivaatioon. Liikaa ei voine painottaa myöskään kokemusta tekemisen ilosta, joka ruokkii työnimua.
Perinteisesti ohjaaja on myös eräänlainen mentori, joka auttaa opiskelijaa käsittelemään prosessin herättämiä tunteitaan, tsemppaa ja auttaa laittamaan asioita perspektiiviin. Toisaalta ohjauksella on myös rajansa, joita ei tule ylittää.
Hyvinvoinnin huomioiminen on kuitenkin myös itseisarvoista, eikä sitä tulisi ajatella vain ohjaajan rooliin kuuluvana tehtävänä. Arjen hetkissä voi olla toisinaan tärkeää kohdata toisemme rooliemme sijasta vain ihmisinä, ja kaikessa tekemisessä tulee olla tarvittaessa tilaa inhimillisyyteen kiinteästi kuuluville tunteille.
Ohjaus realisoituu arjen vuorovaikutuksena
Lopulta kaikki edellä mainittu kulminoituu pitkälti arjen vuorovaikutukseen, joksi ohjaus käytännössä realisoituu. Kyse on siis määritelmänsä mukaisesti vastavuoroisesta ja kaksisuuntaisesta prosessista, jossa ohjauksen kumpikin osapuoli vaikuttaa toisiinsa, ja tämä voikin tarjota ratkaisun moniin opinnäytetyön ohjauksen haasteisiin.
Aidossa vuorovaikutuksessa tasavertaisen kumppanuuden vaade toteutuu. Tasavertaisten tahojen yhteistyö edellyttää avointa keskustelua ja pyrkimystä rakentaa yhteistä, jaettua ymmärrystä niin tavoitteista, toimintatavoista kuin kulloinkin vallitsevasta tilanteestakin. Osana tätä ratkaistaan ja sovitetaan yhteen mahdollisesti ristiriitaisia oletuksia ja käsityksiä, ja osapuolten odotukset rakentuvat (uudelleen) realistisiksi ja saavutettaviksi. Kaikki tämä tukee myös hyvinvointia ja ulkoisesti mitattavien tavoitteiden saavuttamista.
Mielestäni ohjaajiin ja ohjaukseen kohdistuva pitkä vaatimuslista supistuukin lopulta pitkälti hyvin yksinkertaisiin perusasioihin ja tavalliseen inhimillisyyteen: vastavuoroiseen tilan ja arvostuksen antamiseen toiselle pyrkimällä olemaan aidosti läsnä, ymmärtämään toista sekä viestimällä toiselle ymmärrettävästi ja ystävällisesti.
Teksti: Tuntiopettaja Karolina Leppänen
Kuvat: Bixabay & Karolina Leppäsen kotialbumi
Tuloksekas työyhteisö rakentuu hyvälle ja toimivalle vuorovaikutukselle. Tällöin kaikki työyhteisön jäsenet ovat aktiivisesti mukana vastaamassa yhteisten tavoitteiden saavuttamisesta ja innostamassa toisiaan yhä parempiin suorituksiin. Vastakohtaisesti vuorovaikutuksella voidaan myös hankaloittaa työn suorittamista. Työyhteisöissä on toki hyvä tunnistaa nämä varjopuolet, mutta ennen kaikkea vahvistaa niitä seikkoja, jotka edistävät hyvän ja toimivan vuorovaikutuksen rakentumista ja jatkumista.
Kykyä ja halua toimia yhdessä
Hyvä ja toimiva vuorovaikutus rakentuu dialogiseen kohtaamiseen sekä kykyyn ja haluun toimia yhdessä. Työyhteisöjen arjessa tämä tarkoittaa erityisesti hienotunteista vuorovaikutusta, joka ilmenee toisen arvostavana kohtaamisena, pieninä eleinä ja huomioina sekä toisten aitona näkemisenä ja hyväksymisenä juuri sellaisena kuin he ovat. Käytännössä tämä näkyy siinä, että olemme valmiita luopumaan yksisuuntaisesta vuorovaikutuksesta ja oikeassa olemisen tarpeesta.
Monet vuorovaikutustilanteet sujuisivat työyhteisöissä huomattavasti paremmin ilman pyrkimystä yhteen oikeaan vastaukseen. Tällöin kyse on nimenomaan dialogiin perustuvasta vastavuoroisesta kohtaamisesta, johon molemmat tilanteeseen osallistuvat osapuolet osallistuvat tasapuolisesti. Ymmärrystä ja uutta näkökulmaa rakennetaan yhdessä, uteliaasti toisen näkemyksiin suhtautuen ja ideoita eteenpäin jalostaen. Tämä edellyttää omasta näkökulmasta irrottautumista ja joustavaa suhtautumista vuorovaikutuksen kaikkiin osapuoliin.
Jokaisella mahdollisuus vaikuttaa
Työyhteisöjen vuorovaikutus rakentuu erilaisissa sosiaalisissa suhteissa eri toimijoiden kesken. On tärkeää, että jokainen työyhteisötoimija ymmärtää oman roolinsa, vastuunsa ja merkityksensä työyhteisön vuorovaikutuskulttuurin luomisessa. Jokaisen tulee pyrkiä kohti dialogista vuorovaikutusta, sillä se on keino yhteisen ymmärryksen luomiseen ja kitkattomaan yhteistyöhön tavoitteiden saavuttamiseksi.
Organisaatiossa koettu yhteisöllisyyden kokemus tukee dialogista vuorovaikutusta, sillä yhdessä tekeminen mahdollistaa toisiaan täydentävän vuorovaikutus- ja ammattiosaamisen yhdistämisen. Tällöin voidaan puhua vuorovaikutuksellisesta yhteisöllisyydestä, joka osallisuuden kokemuksen kautta luo työlle myös lisää merkityksellisyyden kokemuksia. Erityisesti asiantuntijatyössä toimivalle toimiva vuorovaikutus on sisäistä motivaatiota ja kiinnostusta ylläpitävä, sekä työhön sitoutumista lisäävä elementti.
Kiire tuo haasteita vuorovaikutukseen
On tärkeää ymmärtää erilaiset tapamme hahmottaa ja nähdä maailmaa, ja pyrkiä hienotunteiseen vuorovaikutukseen toisen maailmankuvaa ja ajattelutapaa kunnioittaen. Tämä tuo ison haasteen kiireiseen ja alati muuttuvaan työelämään ja sen vuorovaikutus- ja yhteistyösuhteisiin. Ehdimmekö tehdä yhteistyötä ja jos, niin millaisena vuorovaikutuskulttuuri näissä tilanteissa näyttäytyy? Tärkeintä olisi luopua ”puhuvana päänä” toimimisesta ja heittäytyä yhteistyöhön muiden työyhteisön jäsenten kanssa.
Erilaisten ajattelumaailmojen ja vuorovaikutusorientaatioiden yhteensovittaminen ei tapahdu kuitenkaan ”automaattisesti”, vaan niiden eteen tulee tehdä tietoista kehittämistyötä. Aiheeseen liittyvää keskustelua tarvitaan, sillä vasta sen kautta saadaan luotua aitoa dialogia sekä kykyä ja halua uusien oivalluksien ja näkemyksien rakentamiseen.
Kirjoituksen inspiraationa on käytetty seuraavia lähteitä:
Puusa, A. & Ala-Kortesmaa, S. (2019). Vuorovaikutukselliset työyhteisötaidot asiantuntijatyössä. Työelämän tutkimus, 17(3), 1–15. Haettu 17.1.2022 osoitteesta https://journal.fi/tyoelamantutkimus/article/view/87125/46056
Roos, S. & Mönkkönen, K. (2015). Ihmisiksi työssä® : työyhteisötaidoilla yhteistä vaikuttavuutta. UNIpress.
Kirjoittaja: Lehtori Jonna Koivisto
Kuvat: Bixabay
Olet ehkä kuullut Mendeleystä. Jos et, tutustu vaikka nyt. Ota miellyttävä asento ja sulje mielestäsi ennakkoluulot tietoteknisistä apuvälineistä. Mendeley on ilmainen viitteidenhallintaohjelma, jota voi käyttää apuna omien lähteiden tallentamisessa, säilyttämisessä ja järjestelemisessä sekä niihin viittaamisessa – esimerkiksi SAMKin viittaustyylillä.
Jatkuvasti karttuva ammatillinen tietopankki
Tässä kirjoituksessa keskitytään Mendeleyn käyttöön tiedon tallentamisessa, säilyttämisessä ja organisoinnissa. Mendeleyn avulla pystyt kokoamaan mittavan tietopankin oman alasi tärkeimmästä kirjallisuudesta ja muista tiedonlähteistä. Kokoamisen voit aloittaa heti, kun olet Mendeleyn itsellesi asentanut. Ei kannata odottaa opinnäytetyön kirjoittamiseen asti – säilyttämisen arvoisia lähteitä käytät varmasti jo nyt. Älä myöskään lopeta lähteiden keräämistä opinnäytetyön palauttamiseen. Alasi asiantuntijat tulevat takuulla jatkamaan arvokkaan ammatillisen ja tieteellisen tiedon julkaisemista myös valmistumisesi jälkeen. Voit hyödyntää Mendeleytä myös työelämässä, sillä se on ilmaisena ohjelmana käytössäsi aina – SAMKin tunnuksia ei tarvita.
Lähteiden organisointi Mendeleyssä on samanlaista kuin mikä tahansa organisointi – järjestelmällisyys ja suunnitelmallisuus auttavat. Omat lähteet kannattaa järjestellä kansioihin esimerkiksi aiheen mukaisesti, jolloin niiden löytäminen helpottuu. Jos et ole kovin järjestelmällistä tyyppiä, peli ei ole menetetty. Mendeleyssä on myös sisäinen hakutoiminto, jonka avulla voit hakea avainsanoilla tiettyjä lähteitä omasta lähdekokoelmastasi, vaikka se olisi kuinka onnettomasti järjestelty. Voit tavallaan ”googlata” omasta lähdekokoelmastasi tietoa haun avulla. Oikeiden lähteiden löytymistä voit helpottaa antamalla niille itse sopivia avainsanoja tai tekemällä niihin muistiinpanoja. Haku kohdistuu myös näihin itse tekemiisi lisäyksiin.
Työkalu myös tiedon jakamiseen
Tiettyyn aiheeseen liittyvien lähteiden kokoaminen yhteen paikkaan mahdollistaa esimerkiksi työelämässä eri aiheiden tietopakettien keräämisen ja esittelemisen kollegoille (kuva 1). Mendeleyssä näkyy listalla lähteiden perustiedot (tekijä, otsikko, vuosi, missä julkaistu), joiden avulla saa nopean kuvan kokonaisuudesta. Tämän lisäksi tarkempiin tietoihin tallentuvat (tai niihin voit itse lisätä) mahdolliset avainsanat, tiivistelmät, pdf-tiedostot ym., joiden avulla on mahdollista saada lisätietoja. Mukaan tallentuu myös verkkolähteiden nettiosoite, jonka avulla pääsee suoraan tarkastelemaan alkuperäistä lähdettä (ellei se jo ole tallentunut pdf-tiedostona automaattisesti Mendeleyhin). Painetuille lähteille voi halutessaan tallentaa kirjastotietokannan verkko-osoitteen, josta lähteen tarkemmat tiedot löytyvät.
Ammatillisten lähteiden lisäksi voit tietysti kerätä tietoa Mendeleyhin myös harrastuksista, ruokaohjeista tai mistä tahansa. Ja jos niin hullusti kävisi, että Mendeleylle jotain traagista tulevaisuudessa tapahtuisi, saat lähteesi sieltä kyllä jaettua muihin vastaaviin työkaluihin yksinkertaisesti.
Valitettavasti ilmaistilillä kansion sisältöä ei pysty linkillä jakamaan enää julkisesti. Omien lähteiden jakaminen onnistuu kuitenkin muiden Mendeley-käyttäjäjien kanssa, kun luo tätä varten ryhmän ja kutsuu siihen jäseniä. Ominaisuus mahdollistaa myös ryhmätyöskentelyssä yhteisen lähdekokoelman keräämisen. Kaikki ryhmän jäsenet voivat tallentaa ja muokata ryhmäkansion lähteitä.
Mendeleyn käytön aloittaminen
Mendeleyn työkalupaketin täysimittainen käyttöönotto edellyttää tunnusten tekemistä millä tahansa toimivalla sähköpostiosoitteella sekä yhden ohjelman ja kahden lisäosan asentamista. Tämä kestää (kaiken mennessä putkeen) muutaman minuutin ja kannattaa tehdä SAMKin Kirjasto-Moodlen ohjeiden mukaan (kuva 2). Kirjasto-Moodleen on kerätty muutakin ohjeistusta helpottamaan Mendeleyn käyttöönottoa, mutta yrityksen ja erehdyksen kauttakin voi edetä. Silloin tarvitaan ehkä hieman enemmän aikaa.
Lähteiden kerääminen, tallentaminen ja organisointi ei vaadi Mendeleyn kaikkien ominaisuuksien käyttöönottoa. Vähimmillään riittää, että teet tunnukset Mendeleyhin, asennat selaimeesi Mendeley Web Importer -painikkeen ja alat tallentaa. Kaikki lähteet tyypistä (kirjat, lait, artikkelit, nettisivut, opinnäytteet jne.) ja hakupaikasta (SAMK Finna, Google, Google Scholar, Finlex jne.) riippumatta tallentuvat Mendeley-painikkeella omaan Mendeley-kirjastoosi. Lähteiden käsittely kuitenkin helpottuu ja monipuolistuu, jos asennat itsellesi Mendeley Desktop -ohjelman.
Mistä löytyy ohjeita ja tukea jatkossa?
Kuten alussa mainittiin, tiedon organisointityökalun lisäksi Mendeley on muutakin. Varsinainen taika tapahtuu Mendeleyn viittaustyökalussa, Mendeley MS Word pluginissa. Sen avulla tallentamiinsa lähteisiin voi viitata valitun viittaustyylin mukaisesti, jolloin pilkut ja sulkeet ym. löytävät automaattisesti omat paikkansa sekä tekstiviittauksissa että lähdeluettelossa. Tästäkin voitte opiskella lisää Kirjasto-Moodlessa. Ja tekstin kirjoittaja auttaa mielellään, jos tulee ongelmia. Kyselkää rohkeasti apuja.
Lisämateriaalia:
Mendeley-viitteidenhallinta tutuksi – YouTube-video (pituus 4:14): https://youtu.be/hUO31Q795r0.
SAMKin Kirjasto-Moodlen Mendeley-osio (vaatii SAMKin tunnuksen, mutta ei kurssiavainta): https://moodle3x.samk.fi/course/view.php?id=4393. Sisältää mm. diasetin ja videoita Mendeleyn käytöstä sekä tietoa kirjaston torstaisista viitteidenhallintavinkeistä.
Mendeley-kotisivu: https://www.mendeley.com
Sinä viittaat, minä ohjaan, Mendeley auttaa – SAMKin kirjastolaisten artikkeli Kreodi lehdessä: https://www.kreodi.fi/arkisto/artikkelit/sina-viittaat-mina-ohjaan-mendeley-auttaa
Teksti:
Teppo Hjelt, tietoasiantuntija, kirjastopalvelut (teppo.hjelt@samk.fi)
Ammattikorkeakoulun opinnäytetyöt tarjoavat yhteisen maaston opinnäytetyön tekijän ammattillisen osaamisen kasvulle ja toimeksiantajan toiminnan kehittämiselle. YAMK-tutkinnon opinnäytetyö on kehittämistyö, jossa yhdistyvät soveltava tutkimus ja opiskelijan oman alan asiantuntemus. YAMK-opinnäytetyölle on tyypillistä, että se tehdään omaan työorganisaatioon yhteistyössä työyhteisön edustajien kanssa. Ylemmän tutkinnon suorittaneen Inna Saarisen ja SAMKin henkilöstön kehittämispäällikkö Saara Jäntin intressit kohtasivat luontevasti opinnäytetyön aihevalinnassa.
Miksi työnantajaorganisaation kannattaa hyödyntää opinnäytetöitä oman toimintansa kehittämiseen?
Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyö on tutkimuksellista kehittämistyötä, jossa ideaalitapauksessa tehdään konkreettisia kehittämistoimia opiskelijan työorganisaatiossa. Koska normaaliarjessa ei aina ole aikaa paneutua toiminnan aktiiviseen kehittämiseen, tarjoaa opinnäytetyötään suunnitteleva työtekijä työnantajalle erinomaisen mahdollisuuden hyödyntää se työpanos ja resurssi, joka opiskelijalle on kehittämistyöhön opinnoissa varattu. Onnistuneen kehittämisprosessin myötä niin opiskelija-työntekijän kuin koko työyhteisönkin osaaminen kasvaa.
Olkoon organisaatio sitten julkisyhteisö, yritys tai järjestö, pieni tai suuri toimija, kehittämistarpeita ilmenee jatkuvasti. Kehittämisen kohteena voi olla järjestelmät, rakenteet, prosessit, henkilöstö, esihenkilötyö, työhyvinvointi tai koko strategia. Opinnäytetyön tuloksena syntyy usein uusia ideoita, toimintatapoja ja käytänteitä sekä mahdollisesti uusia tuotteita tai palveluja. Kenttä on laaja ja kehittämisalueiden kirjo moninainen. Erinomainen esimerkki konkreettisesta kehittämisestä ja hyvästä yhteistyöstä on Inna Saarisen SAMKille toteuttama opinnäytetyö.
Opinnäytetyön aiheena psykologisen turvallisuuden kehittäminen tiimeissä
Johtamisen ja palveluliiketoiminnan ylemmän tutkinnon opiskelijan Inna Saarisen toteuttaman YAMK-opinnäytetyön aiheena oli ’Psykologinen turvallisuus tiimityössä’. Toimeksiantajana oli SAMKin henkilöstöpalvelut. Aiheeseen päädyttiin yhteistyössä opiskelijan ja henkilöstön kehittämispäällikkö Saara Jäntin kanssa. Kehittämistyölle hyvän lähtökohdan antoi molempien osapuolien kiinnostus teemasta. Vaikka näkemykset kehittämistehtävän tavoitteista kohtasivat varsin luontevasti toisensa niin toimeksiantajan kuin opiskelijankin osalta, tiivistä vuoropuhelua käytiin koko opinnäytetyöprosessin ajan.
Henkilöstön kehittämispäällikkö Saara Jäntti toteaakin: "Toimeksiantajan kannattaa olla myös aktiivinen osapuoli. Omien selkeiden tavoitteiden lisäksi on hyvä kuunnella, mitä huomioita opiskelija on tehnyt matkan varrella. Yhteiset sparrauskeskustelut auttavat molempia osapuolia. Tärkeää on muistaa, että kyseessä on opiskelijan oppimisprosessi ja parhaiten siinä auttaa, kun toimii tukijan ja mahdollistajan roolissa."
Opiskelija puolestaan koki yhteistyön avartavan omaa näkemystään työnantajaorganisaation toiminnasta. ’"Oli ehdottoman kiinnostavaa ja hyödyllistä tehdä kehittämistyö omaan organisaatioon. Siinä pääsi kurkistamaan työyhteisöön aivan toisesta näkökulmasta. Pohdimme yhteisissä sparrauskeskusteluissa myös muita organisaation kehittämiseen liittyviä asioita – ei pelkästään psykologiseen turvallisuuteen liittyviä teemoja", opinnäytetyön tekijä Inna Saarinen kertoo.
Mitä kehittämistyön lopputuloksena saavutettiin?
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa psykologisen turvallisuuden kokemusta SAMKin tiimeissä. Opinnäytetyön teoreettinen taustoitus ja tutkimuksellinen osuus osoittivat hyvin suuntaa psykologisen turvallisuuden kehittämiselle työyhteisössä. Toimeksiantajan näkökulmasta välittömät hyödyt liittyvät kehittämistyön lopputuloksena tuotettuihin huoneentauluihin tiiminvetäjille ja tiimiläisille. "Olemme saaneet nämä koko henkilöstölle hyödynnettäviksi yhteisen intran kautta ja lisäksi opiskelija on osallistunut tiimien kehittämispäiviin aiheesta luennoiden", toteaa henkilöstön kehittämispäällikkö Saara Jäntti.
Sen lisäksi, että opinnäytetyö on opiskelijalle henkilökohtainen oppimisprosessi, se kasvattaa työyhteisön osaamispääomaa laajemmaltikin. Inna tuo esille myös sen, että "parhaana yhteisenä oppina pidän aiheesta käytyjä keskusteluja, ei pelkästään tutkimukseen osallistujien vaan myös muiden samkilaisten kanssa tiimikoulutuksissa. Aihe on synnyttänyt myös muita ajatuksia, jotka eivät liity itse opinnäytetyön tuloksiin. Esimerkiksi tiimin käsitettä on käsitelty työn pohjalta laajemminkin ja myös vuorovaikutuksen pelisääntöjä ollaan työyhteisöön luomassa."
Saara Jäntti haluaakin lähettää terveisiä muille organisaatioille ja yrityksille. "Kannattaa ehdottomasti hyödyntää tämä mahdollisuus työelämän ja työyhteisön kehittämisen yhtenä työkaluna. Organisaation oman väen kouluttautuminen kasvattaa organisaation osaamispääomaa ja opinnäytetyön tekeminen sitouttaa työntekijän entistä tiiviimmin osaksi työyhteisöä. Organisaation ulkopuolelta tuleva opiskelija taas voi olla tuleva työntekijä. Kehittämis- ja kehittymismyönteinen organisaatio on myös erinomaista työnantajamielikuvan markkinointia."
Opinnäytetyöhön voit tutustua:
Saarinen, I. (2021). Psykologinen turvallisuus tiimityössä. Ylempi AMK -opinnäytetyö. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021052410784
Teksti: Lehtori Sirpa Nokkonen
Digitaaliset organisaatiot ja etäjohtaminen -opintojakson (5 op) opiskelijoiden tehtävänä oli aloittaa aihepiirin opiskelu tutustumalla Tulevaisuustalo Sitran Megatrendeihin, sekä kirjoittamalla yhden valitun trendin pohjalta tulevaisuuden digitaalista työelämää käsittelevä teksti.
Megatrendeissä käsitellään asioita, joiden uskotaan vaikuttavan elämäämme nyt ja tulevaisuudessa. Julkaisemme nyt blogissa Elina Haltia Okkerin tekstin, joka antaa ajattelemisen aihetta digitalisaation ja ilmastovaikutusten yhteydestä. Elina on aloittanut tutkinto-opiskelijana Kuninkaisten kampuksella syksyllä 2021, suoritettuaan sitä ennen opintoja polkuopiskelijana yhden lukuvuoden ajan.
Digitaalisuuden kestävän kehityksen haasteet voivat aiheuttaa teknostressiä
Teknologian yksi pyrkimys on helpottaa ja parantaa työskentelyä. Sen tarkoitus on myös mahdollistaa osaltaan maailman kehitystä vastuullisemmaksi ja kestävämmäksi. Miksi siitä sitten on tulossa uusi stressinaiheuttaja? Entä miten sähköllä pauhaavat, alati lisääntyvät konesalit ympäri maailmaa edistävät hiilijalanjäljen pienentämistä?
Tulevaisuustalo Sitra katsoo tulevaan ja pyrkii ennustamaan globaaleja trendejä. Yhdeksi tulevaisuuden mahdolliseksi kehityssuunnaksi tämä ajatushautomo on nostanut jännitteen teknologian mahdollisuuksien ja uhkien välillä. Sitran mukaan teknologia on apuna, kun pyrimme kestävämpään yhteiskuntaan, mutta kääntöpuolena se voi olla myös haitaksi. Etenkin teknologian vaatima energiantarve ei kulje käsi kädessä ilmastotavoitteiden kanssa. (Sitra, 2020, s.15.)
Sitran megatrendeihin perehtyminen sai minut pohtimaan myös jättimäisiä konesaleja. Nämä palvelinkeskukset kuluttavat sähköä valtavia määriä. Toki joissain palvelinkeskuksissa on rakennettu järjestelmä keräämään lämpö talteen ja johdettua se eteenpäin käyttöön, mutta konesaleja surraa myös kohteissa, joissa sähkö tuotetaan kestämättömästi fossiilisilla polttoaineilla. (Laakso & Terävä, 2019.) Monikohan nettivideoita tai Netflixiä katseleva tulee ajatelleeksi hiilijalanjälkeään? Milloin jättiyhtiöt alkavat markkinoida itseään tuotteensa lisäksi myös kestävästi ylläpidetyillä konesaleilla? Ja milloin kuluttajat heräävät vaatimaan tätä?
Keskustelin väitöskirjaa vaikuttavuussijoittamisesta teknologiayrityksiin Jyväskylän yliopistossa tekevän henkilön kanssa. Hän toi esiin mielenkiintoisen termin, teknostressi. (Okker, 2021.) Teknostressiä on tutkittu Jyväskylän yliopistossa ja tutkijat ovat todenneet yli tuhatta teknologiaa työssään käyttävää haastateltuaan, että jopa joka kolmas digitalisoituvassa työympäristössä työskentelevä saattaa kokea teknologiasta aiheutuvaa stressiä (Jyväskylän yliopisto, 2021). Teknologia ei siis pelkästään helpota ja yksinkertaista työtehtäviämme, se myös aiheuttaa stressiä, johon ilmastovaikutukset voivat olla yksi syy. Teknostressin ennaltaehkäisyyn tulee siis etsiä ratkaisuja, ei vain tulevaisuuden työelämässä vaan jo nyt.
Teknologia tarjoaa suuren mahdollisuuden niin kestävämpään maailmaan kuin hyvään digitalisoituvaan työelämäänkin. Meidän ihmisten tarvitsee vain tarkemmin suunnitella ja johtaa teknologian käyttöä niin, että se on vastuullista ja jokainen teknologiaa työssään tarvitseva saa riittävää perehdytystä.
Lähteet:
Jyväskylän yliopisto. (23.3.2021). Teknostressi on yleinen ilmiö suomalaisilla työpaikoilla. Tutkimusuutiset. Haettu 8.9.2021 osoitteesta https://www.jyu.fi/fi/ajankohtaista/arkisto/2021/03/teknostressi-on-yleinen-ilmio-suomalaisillatyopaikoilla
Laakso, V. & Terävä, H. (26.6.2019.) Netti syö kasvavalla tahdilla sähköä ja suurin syyllinen ovat nettivideot – ”Epämiellyttävä totuus, josta ei haluta puhua”. Yle Uutiset. https://yle.fi/uutiset/3- 10832413
Okker, T. (8.9.2021). Henkilökohtainen keskustelu tohtoriopiskelija Timo Okkerin kanssa.
Sitra. (2021). Megatrendikortit. https://www.sitra.fi/julkaisut/megatrendikortit-2020/
Teksti: Tradenomiopiskelija Elina Haltia Okker
Kuva: Pixabay
Tämä teksti sai alkunsa, kun pohdin, miten ajankohtainen tieteellinen tutkimus on yhdistettävissä käytännön opetukseen Satakunnan ammattikorkeakoulun Kuninkaisten kampuksella.
AMK-opetusta koskevasta sääntelystä
Ammattikorkeakoululain (932/2014) 2§:n mukaan ammattikorkeakoulut ovat osa korkeakoulujärjestelmää ja muodostavat yhdessä yliopistojen kanssa korkeakoululaitoksen. Saman lain 4.1§:n mukaan ammattikorkeakoulun tehtävänä on antaa työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin sekä tutkimukseen, taiteellisiin ja sivistyksellisiin lähtökohtiin perustuvaa korkeakouluopetusta ammatillisiin asiantuntijatehtäviin sekä tukea opiskelijan ammatillista kasvua.
Opetuksen keskiössä voidaan siis todeta olevan tutkimukseen perustuvan korkeakouluopetuksen antaminen ammatillisiin asiantuntijatehtäviin. SAMKin Kuninkaisten kampuksen opiskelijat työskentelevät – tai tulevat työskentelemään – moninaisilla aloilla, joilla tarvitaan juridista asiantuntemusta, vaikka kyse ei varsinaisista lakimiestehtävistä olekaan. Esimerkkeinä voidaan mainita yksityiset luottolaitokset tai vaikkapa julkisen puolen tuomioistuinlaitos, ulosottolaitos tai maanmittauslaitos.
Väitöstutkimuksesta
Väitöstutkimukseni* keskiössä oli tilanne, jossa puolisot rakentavat yhdessä kiinteistölle, jonka omistaa toinen puolisoista. Toisin sanoen maapohja kuuluu toiselle puolisolle yksin – hän on voinut saada sen esimerkiksi perintönä tai on ostanut sen yksin – mutta myöhemmin rakennettu rakennus on tarkoitettu puolisoiden yhdessä omistamaksi. Rakennuksen omistusoikeuden kannalta mainittu tarkoitus on oleellinen seikka, näyttöseikat ovat asia erikseen. Kuitenkin, jos puoliso onnistuu näyttämään omistusoikeutensa, on hänen omistansa rakennus tai sen osa puolison irtainta omaisuutta eikä se kuulu kiinteistöön. Kiinteistön omistaja saattaa siis esimerkiksi pantata tai myydä kiinteistön, johon tuo rakennus ei kuulu. Puolison rakennukseen kohdistuvaa omistusoikeutta kuitenkin suojataan vakiintuneen kannan mukaan suhteessa kiinteistönomistajan seuraajiin tai velkojiin. Tutkimuksessani on kritisoitu rakennuksen asemaa oikeudellisesti irtaimena, mutta tosiasiallisesti kiinteänä osana kokonaisuutta ja pyritty löytämään tilanteeseen vaihtoehtoisia ratkaisuja myös käytännön ongelmat huomioiden.
Tutkimusongelma käytännössä ja opetuksessa
Luottolaitoksissa tutkimusongelmani keskiössä ovat vakuudet, kun irtain rakennus ei kuulu kiinteistöpanttauksen piirin. Ulosottolaitoksessa ongelmana on ulosmittauksen piiriin kuuluva omaisuus; maanmittauslaitoksella asia saattaa konkretisoitua esimerkiksi tiettyihin kiinteistökirjaamisiin liittyvinä kysymyksinä ja tuomioistuintoiminnassa rakennuksen omistussuhteita koskevana riitana. Asian tunnetuksi tekemisen tärkeys myös muille kuin lakimiehille lienee itsestään selvää, sillä riidat saattavat olla jopa vältettävissä, kun ongelmaa tunnistetaan ja ehkäistään mahdollisimman laajalti jo etukäteen.
Asiaa on jo käsitelty tähänkin aiheeseen linkittyvällä oikeustradenomiopintojen opintojaksolla ”Luotto-oikeus, vakuudet ja ulosotto”. Aihepiiriin palataan jälleen ainakin opintojaksolla ”Kiinteistöoikeus”. Yhteistyössä muiden opettajien kanssa asiaa on ehkä myöhemmin mahdollista käsitellä esimerkiksi perhe- tai sopimusoikeutta koskevilla opintojaksoilla, sillä kyse on tyypillisesti puolisoiden omistussuhteista, jotka pohjautuvat puolisoiden keskinäiseen sopimukseen.
Tieteellisen tutkimuksen nivominen osaksi ammattikorkeakouluopetusta näyttää siis itsestäänselvyydeltä, jolla samalla tuetaan myös tutkimuksen avoimuutta ja tunnetuksi tekemistä mahdollisimman laajalle kohderyhmälle.
*Helle, Karoliina (2021): Rakennuksen salainen omistus. Erityisesti puolison kiinteistölle rakennetun rakennuksen omistussuhteista. Alma Talent.
Teksti: Lehtori Karoliina Helle
kuvat: Pixabay ja Karoliina Helle kotialbumi
Koronapandemian vuoksi työtä on tehty työpaikan lisäksi kotona tai vaikkapa mökillä. Kuulostaa hienolta, että työpaikka voi olla meren rannalla ja työtä voi tehdä samalla vilkuilemalla tyyntä tai myrskyisää veden pintaa. Varmasti tällaisesta mielikuvasta heräisi positiivisia tunteita. Negatiivisia tunteita voi herättää ajatus, että työtuolina on toiminut sängyn reuna, työpöytänä pieni kulma ruokapöydästä ja työkavereiden kasvoja joko näkyy verkkopalaverissa tai sitten ei.
Great Place to Work® on koonnut listan Suomen Parhaista Työpaikoista jo melkein kaksikymmentä vuotta. Vuoden 2021 raportin perusteella vuonna 2020 alkanut pandemia näkyy työpaikoilla muuttuneina työtehtävinä ja uusina toimintatapoina. Suomen parhaita työpaikkoja yhdisti koronavuosina 2020–2021 johdon ja työntekijöiden välisen luottamuksen ylläpitäminen.
Great place to work raporttiin voit tutustua tästä.
Miten luottamuksen tunnetta pidetään yllä etätyössä?
Suomen parhailla työpaikoilla luottamusta pandemiasta huolimatta ylläpidettiin ottamalla käyttöön useita viestintäkanavia. Viestinnässä panostettiin dialogiin ja täten vuorovaikutukseen. Parhailla työpaikoilla ei keskitytty pelkästään tiedottamiseen vaan pyrittiin varaamaan aikaa keskusteluille ja työkaverin kuuntelemiseen.
Psykologi Jarkko Rantasen mukaan tunteita työelämässä voidaan tarkastella kolmella tasolla:
- Omien tunteiden johtamisen tasolla: Miten tunnistat, käsittelet ja ilmaiset omat tunteesi?
- Muiden tunteiden käsittelyn tasolla: Miten kohtaat, käsittelet ja herättelet tunteita jokapäiväisissä kohtaamisissa?
- Organisaation tunneilmaston johtamisen tasolla: Miten työyhteisössä johdetaan tietynlaisen kulttuurinomaisen tunneilmaston syntymistä ja ylläpitämistä?
Kunkin omien tunteiden johtamisella on iso merkitys, mutta tämän lisäksi kaikenlaisia tunteita tulee johtaa organisaation tasolla. Jarkko Rantasen ja kumppaneiden kirjassa; Johda tunneilmastoa tuodaan esille, että yrityksen tunneilmasto voi selittää jopa 20–30 prosenttia yrityksen liiketaloudellisesta tuloksesta ja varmasti luottamuksen osuus tästä on suuri.
Mitä työkaluja luottamuksen lisäämiseen työpaikoilla on olemassa?
Vuorovaikutus työpaikoilla sekä työntekijöiden kesken, että johdon suuntaan on tärkeää varsinkin, kun pandemia on pitkittynyt ja edelleen joudutaan tai saadaan toimia etänä. Vuorovaikutus ja sen kehittäminen onkin tärkeässä roolissa niin etätyössä kuin pandemiaa edeltävässä niin sanotussa vanhassa normaalissa. Uskoisin, että avoimella ja laadukkaalla keskustelulla sekä tunteiden tunnistamisella saadaan vaikeimmatkin tilanteet selvitettyä ja henkilöstön luottamus sekä esimiehiä että työkavereitaan kohtaan hyvälle tasolle. Hyvässä tunneilmastossa tunteiden näyttäminen ja rakentava keskustelu ovat osa työpaikan arkea ja käytänteitä
Ihmiset käyttäytyvät toisiaan kohtaan sen mukaisesti, minkälaisia merkityksiä he antavat kohtaamilleen ihmisille ja heidän esittämilleen asioille. Koska pandemian aikana oikeat kohtaamiset ovat olleet vähäisiä, on itse kukin voinut muodostaa esimiehestään tai kollegastaan mielikuvia, jotka perustuvat väärin merkityksiin. Tämä voi johtua siitä, että vuorovaikutus on ollut vähäistä tai siihen käytetyt kanavat eivät ole toimineet kunnolla. Panostaminen verkkotyökaluihin ja niiden käytön osaamiseen sekä yhteisiin käytäntöihin varmasti poistaisivat ison osa väärin ymmärryksistä.
Mitä muita keinoja luottamuksen lisäämiseen on kuin laadukas ja toista kunnioittava vuorovaikutus sekä toisen aito kuunteleminen? Jyväskylä yliopiston Tunto-hankkeessa selvitettiin, miten tätä tunnetoimijuutta voidaan työelämässä tukea. Tunto -hankkeessa pyrittiin lisäksi kehittämään työelämän tunnetaitoihin keskittyviä interventiota.
Tunto-hankkeen kohdeorganisaatioissa pidetiin erilaisia tunneinterventiopajoja. Pajoissa keskusteltiin mm. siitä, miten toimitaan tilanteissa, joissa tunteet nousevat pintaan. Henkilöstön ja johdon väliseen luottamukseen vaikuttaa varmasti se, miten rohkeasti surun kokenut työkaveri kohdataan. Voiko hän näyttää surunsa ja muut osaavat kohdata hänet luontevasti sekä etänä että kasvokkain. Olisikin tärkeää, uskaltaa tarttua luuriin ja kysyä surevalta, miten sinä jaksat tai sitten taas toisaalta olla aidosti mukana työkaverin onnistumisissa ja onnitella häntä, kun siihen on aihetta.
Tunto-hankkeen raportissa tunnejohtamisen työkaluna esille nostettiin turhautumisen taklaaminen työpaikalla. Turhautuminen on ihmiselle tärkeä ja tarpeellinen tunne, jotta voimme päästä yli pettymyksistä. Työssä jatkuva turhautuminen lisää stressiä ja voi johtaa uupumiseen. Turhautuminen voi näkyä ärtymyksenä tai vetäytymisenä. Nämä signaalit tulisi etätyössäkin tunnistaa ja esimiesten tulisi keskustella niistä aidosti asianosaisten kesken. Keskustelujen jälkeen voidaan esim. töiden järjestelyllä ottaa huomioon kunkin työntekijän taidot ja lähtökohdat. Lisäksi luodaan luottamusta siihen, että negatiivisetkin tunteet uskalletaan kohdata rakentavasti. Kollegan negatiivisetkin tunteet tulee hyväksyä, mutta ilkeää käytöstä ei tarvitse sietää.
Tuntohankeen loppuraportti tutustumista varten:
Hökkä, P., Ikävalko, H., Paloniemi, S., Vähäsantanen, K.& Nordling, A. (toim.) 2020. Tunnetoimijuus ja sen tuki työssä. Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä. Julkaisun pysyvä linkki löytyy täältä.
Teksti: Lehtori Satu Korhonen
Kuvat: Bixabay
Opiskeluun liittyvän ohjauksen tarve on kasvanut kaikissa korkeakouluissa. Vuosi sitten myös SAMKiin rekrytointiin uusia opinto-ohjaajia ja nyt palveluita on tarjolla kaikilla osaamisalueilla. Korkeakouluilla ei ole lakisääteistä velvollisuutta opinto-ohjaukseen, joten rekrytoinnit olivat hieno ja tärkeä avaus opiskelijoiden hyvinvoinnin ja opintojen sujuvuuden edistämiseksi. Palveluliiketoiminnan uutena opona aloitti Marjo Keckman, joka on aiemmin toiminut Hyvinvointi- ja terveys osaamisalueen lehtorina ja opettajatutorina.
Siirtyminen talon sisältä uusiin tehtäviin ei käy ”käden käänteessä” ja Marjo kertookin ensimmäiset puoli vuotta lopetelleensa vanhoja töitään, uusiin tehtäviin perehtymisen rinnalla. ”Aivoni ovat olleet ”maitohapoilla” kaikesta tiedosta mikä pitäisi sisäistää ja muistaa”, naurahtaa Marjo.
Opinto-ohjauksen tarve kasvanut entisestään
Opinto-ohjauksen tarve on nykyään suurempi kuin aiemmin, johtuen useammasta syystä. Ensinnäkin jo opiskelun aloittamiseen on useita vaihtoehtoja, sillä opiskelu erilaisia polkuja pitkin on lisääntynyt viime vuosina voimakkaasti. Toiseksi tutkinto-opiskelusta voi tehdä yhä enemmän itsensä näköistä valitsemalla opiskelupolkuunsa omien tavoitteiden mukaisia opintojaksoja tai vaikka hakeutumalla epämukavuusalueella olevaan harjoittelupaikkaan. Kolmas syy ohjauksen lisääntyneeseen kysyntään löytyy erilaisten uravaihtoehtojen ja rekrytointien muutoksista sekä mahdollisista omaan yrittäjyyteen liittyvistä pohdinnoista. Ohjauksen tarpeet voivat liittyä myös oman opiskelutyylin löytämiseen ja opiskelutekniikan kehittämiseen. Lisäksi aikuisopiskelijoilla tarpeet liittyvät opiskelun, työelämän ja perhe-elämän yhteensovittamiseen.
Katsotaan yhdessä tulevaisuuteen
Korkeakoulut tarjoavat monipuolisia mahdollisuuksia uuden oppimiseen. Aikuisopiskelijoiden kohdalla näkemys työelämästä ja maailmasta muuttuu hyvin usein opintojen aikana, ja esimerkiksi omaa työtään alkaa nähdä uusin silmin. ”Koen, että korkeakoulujen tarkoituksena on antaa opiskelijalle ohjausta uusien mahdollisuuksien ja kehittämiskohteiden näkemiseen. Opiskelijan tulisi uskaltaa arvioida nykyhetkeä ja katsoa sen kautta tulevaisuuteen. Korkeakoulujen tarkoitus on ohjata, ja lempeästi haastaa opiskelijaa löytämään uutta näkökulmaa uraan ja ammattitaitoon liittyen. Lisäksi korkeakoulujen tulee tukea niitä osaamisen taitoja, joita uuteen polkuun tarvitaan”, pohdiskelee Marjo Keckman.
”Korkeakouluopetuksessa ja -ohjauksessa on tärkeää se, ettemme tuota tehdasmaisesti samanlaisia ammattilaisia sadoittain. Tärkeää on, että jokainen tutkinnon suorittanut on yksilö, joka erottuu pienillä tai isoilla osaamisen eroilla ja kiinnostuksen kohteilla toisistaan. Tämä tekee jokaisesta valmistuneesta työmarkkinoiden näkökulmasta uniikin, nykypäivän moniosaajan”, toteaa Marjo.
Rohkeutta miettiä asioita uusista näkökulmista
Erilaisten vaihtoehtojen tarjoaminen opiskelijoille on tärkeää. ”Usein, kun asioita on yhdessä pyöritelty, niin opiskelija löytää itse sen häntä motivoivan tavan oman osaamisen kehittämiseen. Toisinaan tarvitaan vain pieni hetki, ja rohkeutta, miettiä asioita uusista näkökulmista. Tämä on tärkeää varsinkin silloin, jos tuntuu että jumittaa, tai silloin, kun tuntuu että ei ole ihan tyytyväinen itseensä, motivaatio on kadoksissa tai pohtii, että jaksaako ylipäätään”, kertoo Marjo.
”Itse ajattelen, että opettajat ovat opiskelijoiden valmentajia, ja opo on eri ryhmien tai yksilöopiskelijoiden fysioterapeutti, jonka kanssa voi tarkemmin miettiä suunnitelmia oman osaamisen kehittämisestä. Tai kun opiskeluun tulee jokin vaurio, vaikka pitkä tauko opiskelusta, niin on tärkeää, että on joku, jonka kanssa voi miettiä hidastamista ja laatia kuntoutussuunnitelman uuteen opiskeluvauhtiin pääsemiseksi”, kertoo Marjo.
Opinto-ohjausta tehdään aina kiinteässä yhteistyössä tutoropettajien kanssa. Tässä vielä lopuksi kysymyksiä, joita voit pohtia joko opon, tutoropettajan tai oman tukiverkoston kanssa:
Minä muutun, kun opiskelen, mutta kuinka paljon ja mitä näen tai koen toisin?
Olenko valmis ottamaan vastaan opiskelun tarjoamat tulevaisuuden mahdollisuudet?
Mitä tunteita ja ajatuksia opiskelu minussa herättää? Mitä tavoittelen?
Miten kehoni reagoi opiskeluun ja sen tuomiin haasteisiin? Miten rentoudun ja palaudun opiskelusta?
Teenkö tätä yksin, vai onko tukijoukkoni mukana opiskelussani?
Mitä maltan jättää elämästäni hetkeksi sivuun, jotta saan aikaa opiskelulle?
Teksti: Marjo Keckman ja Jonna Koivisto
Kuvat: Marjo Keckmanin kotialbumi
Satakunnan ammattikorkeakoulun (SAMK) verkko-opetuksen juuret ovat 1990-luvulla, sillä tällöin aloitettiin sähköisen oppimisympäristön suunnitteleminen aikuisopiskelijoiden tarpeita ajatellen. Kehitystyö lähti liikkeelle Liiketalouden Huittisten yksiköstä (nykyisin Kuninkaisten kampus), josta se on levinnyt vuosikymmenien aikana koko SAMKin laajuiseksi menestystarinaksi. Monien verkko-oppimisympäristöihin liittyvien kehitysvaiheiden jälkeen luotiin HILL-oppimisalusta, jonka kehittämisessä ja käyttöönotossa merkittävää roolia on kantanut järjestelmäasiantuntija Jari Suvila.
Opintojen joustavaa suorittamista
Aikuisopiskelijoilla ajanhallintaan ja opintojen joustavaan suorittamiseen liittyvät tarpeet korostuvat, sillä opintoja suoritetaan pääsääntöisesti työn ja perhe-elämän ohessa. Lisäksi korkeakoulun valintaan vaikuttaa merkittävästi oman urakehityksen tarpeet, eikä se, missä korkeakoulurakennus fyysisesti sijaitsee.
Varsinaisen HILL-oppimisalustan kehittäminen alkoi 2010-luvulla, jolloin SAMK aloitti IBM:n, Ciscon ja AKG:n kanssa yhteistyön. Oppimisalustan perustana on Ciscon Webex-verkkoneuvottelujärjestelmä, jota on kehitetty edelleen luokkatilaan sopivaksi edistyksellisten ääni- ja videoteknologioiden avulla. Matkan varrella yhteistyökumppaneidemme roolit ovat muuttuneet ja uusia on tullut mukaan. Tämä on tarkoittanut Jari Suvilalle ja muille SAMKin toimijoille monia yhteistyöpalavereja ja kokousmatkoja sekä kansallisesti että kansainvälisesti.
HILL on suunniteltu joustavoittamaan opiskelijoiden opiskelua ja se on kaikkien SAMKin opiskelijoiden ja henkilökunnan käytettävissä jokaisessa toimipisteessä ja koulutusohjelmassa. HILL-oppimisalustan olemassaolo ja verkko-opetukseen liittyvä vahva osaaminen teki myös kevään 2020 digiloikasta Satakunnan ammattikorkeakoulun henkilökunnalle vaivattoman. Verkko-opetukseen liittyvä osaaminen, järjestelmät, tuki ja koulutus olivat valmiiksi jo olemassa ja normaali osa toimintaamme.
Kohti uusia haasteita
Satakunnan ammattikorkeakoulu on saanut olla luomassa uudenlaista oppimis- ja toimintakulttuuria jo pitkään, ja haluamme jatkossakin kulkea verkko-opetuksen kehittämisen eturintamassa. Opiskelu verkossa on jo itsestäänselvyys, mutta kulunut vuosi on tehnyt siitä kiinteän osan kaikkien opiskelijoiden arkea.
Verkko-opetuksen jatkuva kehittäminen on välttämätöntä. Uudet teknologiat ja järjestelmät antavat yhä uusia mahdollisuuksia opiskelijalähtöisten palveluiden kehittämiseen.
Digitaalisiin ratkaisuihin liittyvän kehitystyön näkökulmasta olemme kuitenkin uuden edessä, sillä järjestelmäasiantuntija Jari Suvila aloittaa uudessa työssään Loimaan digipalvelupäällikkönä 1.4.2021. Jarilla on takanaan mittava ura SAMKissa, sillä työvuosia ehti kertyä 25. Myös tutkinnot on suoritettu SAMKissa: tradenomitutkintoon Jari valmistui vuonna 1995 ja insinööri (ylempi AMK, Master of Engineering in Information Technology) -tutkintoon vuonna 2019. Uuden tutkinnon opinnäytetyössään Jari käsitteli HILL-konseptin kehittymistä, luonnollisesti.
HILL-oppimisympäristö palkittiin myös SAMKin henkilöstöpäivässä vuoden menestystarinana vuonna 2015. Palkitsemisperusteissa todettiin seuraavaa: ”HILL on vakiinnuttanut asemansa tärkeänä osana SAMKin opetusta ja muuta toimintaa. Kehitys on ollut määrätietoisesti asiakaslähtöistä ja laatu on pysynyt korkeana.” Palkinnon vastaanotti henkilöstöpäivässä järjestelmäasiantuntija Jari Suvila.
Toivomme, että kunniakirjalle ja kaikille muille rikkaille muistoille SAMKin palveluksen ajalta löytyy paikka sydämestäsi myös jatkossa!
Kirjoitus on osa Jari Suvilan läksiäislahjaa, joka valmisteltiin yllätyksenä. Julkaisuun on pyydetty Jarin lupa.
Tekstin valmisteluun ovat osallistuneet: Jonna Koivisto, Elina Laineenoja, Jatta Lehtonen ja Heidi Varpelaide.
Kirjoituksen lähteinä on käytetty seuraavia, HILL-oppimisympäristöä aiemmin käsitelleitä julkaisuja:
Suvila, J. & Valo, A. (2018). HILL – uusi yhteinen toimintakulttuuri. Teoksessa J. Koivisto, E-L Forma, J. Jalonen, K. Kallama & N. Kandelin (toim.), eOppimisen aika: pedagogiikkaa ja digityökaluja (s. 30-31). Satakunnan ammattikorkeakoulu. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-633-246-1
Suvila, J. (2019). Teaching has changed to learning - the Circles of the HILL-concept. [YAMK-opinnäytetyö, Satakunnan ammattikorkeakoulu]. Theseus. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905139352
Telia. (26.11.2015). Uusi, digitaalisempi ammattikorkeakoulu. https://studio.kauppalehti.fi/telia/uusi-digitaalisempi-ammattikorkeakoulu
Satakunnan ammattikorkeakoulu. (2015). Menestyksekästä verkkopedagogiikkaa ja opetusta suurella sydämellä. Agora. Satakunnan ammattikorkeakoulun osaamisuutiset, (4), 13.
Mitkä ovatkaan taitoni omien tunteiden tunnistamiseen sekä niiden ymmärtämiseen ja säätelyyn? Miten koemme erilaiset työelämässä tapahtuvat tilanteet ja millaisia tunteita ne yleisemmin minussa aiheuttavat? Miten olen oppinut tunteitani säätelemään ja ennen kaikkea, mitä tämä kertoo minusta itsestäni?
Tunteiden kielen ymmärtämiseksi (eli miten tunteet, ajattelu ja toiminta seuraavat toisiaan) jokaisen tulee tutustua ensin omiin tunteisiinsa, joka tarkoittaa rehellistä itsensä tarkastelua ja vastuun ottamista omasta käytöksestä. Tunnetaidot on nostettu erilaisissa listauksissa yhdeksi tärkeimmäksi metataidoksi tulevaisuuden työelämän kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Tulevaisuus on tällä jo nyt, joten tunnetaitojen oppimista on hyvä harjoitella heti tänään – ellet eilen sitä jo aloittanut.
Tunnejohtaminen uutta opetussisältöä
Koska koulutamme tulevaisuuden esimiehiä, on tunnejohtamisen sisällöt otettu opetussisällöksi uuteen Tradenomi AMK-opetussuunnitelmaan, joka tulee voimaan syksyllä 2021. Opiskelijat saavat tunnejohtamista ja vuorovaikutusta käsittelevällä opintojaksolla eteensä erilaisia tehtäviä, jotka auttavat heitä omien tunteiden tunnistamisessa sekä lisäävät ymmärrystä siitä, miten tunteisiin ja vuorovaikutukseen liittyvät ilmiöt näkyvät työelämässä. Aiheen oppiminen aloitetaan omiin tunteisiin tutustumisella ja kokemuksia jaetaan pienryhmissä opintojakson aikana. Kokemukset opintojakson toteutuksesta ja sen aikana syntyneistä oivalluksista ovat olleet hyviä.
Tunteet itsessään eivät ole paheksuttavia
Tunteet syntyvät automaattisesti ja niiden syntymistä ei voi säädellä. Tunteita ei kuulu, saati voi, rajata pois erilaisista elämään liittyvistä tilanteista. Tunteita on siellä, missä on ihmisiä. Tunteet ovat kuin meren aallot, jotka tulevat ja menevät, mutta niiden vastaanottamiseen kannattaa valmistautua.
Voimme opetella tunnistamaan tunteitamme erilaisissa tilanteissa jo hyvissä ajoin ja vaikuttaa tätä kautta siihen, miten tunteet vaikuttavat käytökseemme. Tämä edellyttää hyvää itsetuntemusta ja kykyä oman itsensä havainnointiin ja itsereflektioon. Apua on hyvä käyttää myös erilaisia tunnekarttoja, jotka auttavat tunteiden moninaisen kirjon tunnistamisessa.
Tunteet itsessään eivät ole paheksuttavia, mutta sen sijaan niiden aiheuttama käytös voi olla ja tätä on hyvä oppia säätelemään. Opetammehan asiaa jo lapsille: vihan tunne luokkakaverin jonossa etuilemisesta on ihan ok, mutta siitä huolimatta se ei oikeuta lyömiseen. Aikuisille annan saman ohjeen: omien tunteiden näkymistä ja niiden aiheuttamaa käytöstä erilaisissa tilanteissa on hyvä oppia säätelemään. On tärkeää oppia tunnistamaan omia tunteitaan ja arvioida niiden vaikutusta erilaisissa tilanteissa. Millaisia tunteita sinussa syntyy ja miten nämä tunteet näkyvät erilaisissa vuorovaikutustilanteissa?
Säätelytaitojen merkitys korostuu
Tunteet voidaan jakaa sosiaalisesti hyväksyttäviin ja sosiaalisesti ei niin hyväksyttäviin tunteisiin. Erityisen tärkeitä säätelytaidot ovat sosiaalisesti ei niin hyväksyttävien tunteiden kohdalla, joilla viittaan kulttuurissamme paheksuttavina pidettäviin tunteisiin, kuten kateuteen, ärtymykseen tai väheksyntään. Sosiaalisesti hyväksyttyjä tunteita, kuten ilon, onnistumisen ja tyytyväisyyden näyttämistä tarvitsee luonnollisesti säädellä vähemmän, joskin tämä on usein tilannekohtainen asia. Hillitty käytös on kulttuurissamme arvostettua monenlaisissa tilanteissa.
Teksti: Lehtori Jonna Koivisto
Kuvat: Bixabay ja tunnetunteesi -verkkosivusto
- 1
- 2
- 3
- …
- 9
- Seuraava »